Sandal-puu

Kasvattajille » Sandal-puu

Sandal-puu

Olipa kerran eräs kuningas, joka vapaapäivänään meni ratsastusretkelle metsään. Oli kaunis päivä ja kuningas ja kuningasta kiehtoi metsä, joten hän jatkoi matkaansa syvälle sen uumeniin. Aikansa vaellettuaan, hän päätti kääntyä takaisin kohti linnaansa, mutta huomasikin eksyneensä. Ilta rupesi jo hämärtymään, kun epäonninen kuningas vieläkin vaelteli puiden lomassa.

Ilokseen kuningas haistoi savua, ja pian löysikin pienen majan, jonka savupiipusta sitä tuprusi. > Hän laskeutui hevosensa selästä ja koputti oveen. Vaatimattomasti pukeutunut rouva avasi oven ja katsoi häntä hymyillen. Kuningas kertoi eksyneensä ja pyysi yösijaa, jonka majassa asuva pariskunta hänelle mieluusti tarjosi. Majan isäntä oli ammatiltaan puunhakkaaja, ja elantonsa ansaitakseen hän poltti päivisin puuta, ja meni sitten myymään hiilet lähimmän kylän torille.

Pariskunnalla ei ollut paljoa ruokaa, mutta he jakoivat omastaan ja tarjosivat vieraalleen oman vuoteensa yösijaksi. Aamun valjetessa vieras paljasti isäntäväelleen olevansa itse kuningas ja haluavansa kiittää isäntiään huolenpidosta. Kuningas näytti majan isännälle suuren metsäpalstan ja sanoi: ”Tästä päivästä lähtien tämä kaikki on sinun, tee sillä mitä tahdot!” Ja niin tuo kuningasratsasti tiehensä.

Puunhakkaajan oli vaikea käsittää hyvää onneaan. Riemuiten hän kävi työhön ja ryhtyi hakkaamaan puita uudelta metsä-alueeltaan.. Puunhakkaaja ansaitsi nyt enemmän kuin ennen, sillä puut olivat paksuja ja hyvänlaatuisia. Ne paloivat erinomaisesti hiileksi. Vuosi vuodelta pariskunta rupesi voimaan yhä paremmin

Tuli sitten aika, jolloin satoi jatkuvasti. Puunhakkaajan oli lähes mahdotonta pitää tulta yllä, sillä se sammui jatkuvasti. Niinpä hän suurella vaivalla vei puunrunkoja kylään myydäkseen ne polttoaineena kotitalouksiin. Hän oli harmissaan, sillä märkiä puita oli vaikea saada kaupaksi.

Eräs mies kuitenkin pysähtyi puunrungot nähdessään, ja tarjosi niistä summan, joka oli 100-kertainen siihen verrattuna, millä hinnalla puunhakkaaja oli yleensä niitä myynyt. Puunhakkaaja oli ihmeissään, mutta ostaja sanoi: ”Hyvä mies, nämä eivät ole mitä tahansa puita! Tämä on arvokasta sandal-puuta. Siitä veistetään vain parhaita huonekaluja, joihin vain rikkailla on varaa.”

Tämän kuullessaan puunhakkaaja järkyttyi. Hänen kuninkaalta saamansa metsäpalsta oli täynnä tätä arvokasta puuta, jota hän oli jo useamman vuoden ajan päivittäin polttanut hiileksi…Häntä suretti hänen oma tietämättömyytensä, kun hän ei ollut käsittänyt saamansa lahjan arvokkuutta.

Hearth2hearth