Bhagavan: Vapautus

Kasvattajille » Bhagavan: Vapautus

Pieni kertomus Bhagavanilta Kiintymyksen tuhoaminen – Vapautus

Agastya-tietäjä sattui kerran matkoillaan maan päällä tapaamaan maanviljelijän, joka kamppaili kovasti elättääkseen perheensä. Tietäjä sanoi miehelle säälistä: ”Hyvä ystävä, älä sure, kaikki murheesi lakkaavat vaivaamasta sinua. Minulla on valta vapauttaa sinut kaikista siteistä. Tule kanssani taivaaseen (Vaikunta), Herran asuntoon.”

Viljelijä vastasi: ’Oi, kunnianarvoisa! Kuinka voin jättää lapseni? Tule kymmenen vuoden päästä. Olen silloin valmis seuraamaan sinua.” Agastya saapui kymmenen vuoden kuluttua ja muistutti viljelijää: ”Rakas ystäväni, sinun vaatimasi kymmenen vuoden aika päättyi eilen. Tule kanssani taivaaseen ja koe sen ikuinen autuus.” Viljelijä sanoi: ”Oi, kunnianarvoisa! Vanhin poikani on juuri hiljattain mennyt naimisiin. Olen halukas näkemään lapsenlapseni. Tule kymmenen vuoden kuluttua.”

Tietäjä ilmestyi viljelijän kotiovelle jälleen kymmenen vuoden kuluttua. Hänelle kerrottiin, että viljelijä oli kuollut ja hän näki koiran oven luona. Hän pystyi intuitiivisesti aavistamaan, että viljelijä oli syntynyt uudestaan koiraksi. Hän soi koiralle puhekyvyn ja tietoisuuden aikaisemmasta elämästä.

Hän kysyi koiralta: ”Hyvä mies! Etkö häpeä syntymistäsi koiraksi? Tule vapautan sinut tästä viheliäisestä elämästä”. Koira vastasi: ”Oi, tietäjä! Tahdon olla vahtikoira poikani kodin ovella. Hän on hyvin huoleton. Ryöstäjät voivat tulla ja varastaa kaiken omaisuuden, jonka keräsin hänelle ja hänen perheelleen. Tule kymmenen vuoden kuluttua.”

Tietäjä saapui kymmenen vuoden kuluttua. Paikan ulkonäkö oli kovasti muuttunut ja viljelijän pienen talona paikalla oli suuri kartano. Hän pystyi intuitiivisesti aavistamaan, että viljelijä oli syntynyt jälleen uudestaan käärmeeksi ja eli muurahaiskeon sisällä takapihalla vartioiden maan alla olevaa omaisuutta.

Tietäjä meni muurahaiskeon ääreen ja kuiskasi: ”Voi mies parka! Kuinka säälittävä kohtalo! Olet valinnut syntymisen kuolettavaksi käärmeeksi. Tule kanssani, minä vapautan sinut”. Käärme vastasi sisältä: ”Oi, kunnioitettu! En voi tulla, minun täytyy vartioida omaisuutta, jonka olen kätkenyt maan alle.”

Tietäjä kääntyi heti talon asukkaiden puoleen ja sanoi: ”Rakkaat lapset, takapihallanne on muurahaiskeko. Siellä elää kuolettava käärme ja vartioi omaisuutta, jonka isoisänne on teille kerännyt. Teidän on parasta tappaa käärme ja ottaa omaisuus haltuunne.”

Lapsenlapset olivat erittäin mielissään tehtävän suorittamisesta. Käärme tapettiin ja viimein vapautettiin. Oli sääli, että samat ihmiset, joille viljelijä oli kerännyt omaisuutta ja joiden vuoksi ottanut niin monta syntymää, tappoivat hänet armottomasti.

Lähde: Heart to Heart elokuu 2006