Ei kaduta - oikea päätös

Kasvattajille » Ei kaduta - oikea päätös

Ei kaduta - oikea päätös

Kansainvälisiin kilpailuihin lisättiin Pariisin olympialaisissa 1924 kanoottimelonta. Yhdysvaltain joukkue oli voittajasuosikki nelimelonnassa. Joukkueeseen kuului eräs nuori mies nimeltä Bill Havens.

Olympialaisten lähestyessä kävi ilmi, että Billin vaimo synnyttäisi heidän ensimmäisen lapsensa suunnilleen samaan aikaan, kun Yhdysvaltain joukkue kilpailisi Pariisissa. Vuonna 1924 Pariisista ei ollut nopeita lentoja Yhdysvaltoihin, vain hitaita, merta kyntäviä laivoja. Billillä oli siis vaikea ongelma. Pitäisikö hänen mennä Pariisiin ja ottaa riski, ettei hän ole vaimonsa vierellä lapsen syntyessä vai pitäisikö hänen erota joukkueesta ja pysyä perheensä luona?

Billin vaimo halusi hänen menevän Pariisiin, sillä olympialaisissa kilpaileminen oli elinaikainen unelma. Mutta Bill tunsi ristiriitaa ja pitkän itsetutkiskelun jälkeen hän päätti luopua kilpailusta ja pysyä kotona, missä hän voisi tukea vaimoaan lapsen syntyessä.

Hän piti pysymistä vaimon rinnalla ylimpänä tärkeysjärjestyksessä jopa korkeammalla kuin menemistä Pariisiin täyttämään unelmansa. Sitten kävi niin, että Yhdysvaltain melojat voittivat Pariisissa nelinmelonnan kultamitalin. Ja Billin vaimon synnys myöhästyi. Synnytys viivästyi tosiasiassa niin paljon, että Bill olisi voinut kilpailla ja palata kotiin ollakseen ajoissa vaimon kanssa, kun tämä synnytti.

Ihmiset sanoivat: ”Mikä vahinko”. Mutta Bill sanoi, ettei hän katunut. Hän uskoi koko elämänsä ajan, että hän oli tehnyt oikean päätöksen. Hän tiesi, mikä hänelle oli tärkeintä. Kaikki eivät ymmärrä sitä. Mutta hän toimi sen mukaisesti, minkä hän uskoi olevan parasta.

Kaikilla ei ole luonteenlujuutta sanoa ei jollekin, mitä todella haluaa, voidakseen sanoa kyllä jollekin, mikä todella merkitsee. Mutta Billin kohdalla se oli ainoa tie rauhaan, ainoa keino olla katumatta.

Bill Havensin tarinalla on mielenkiintoinen jatko. Billille ja hänen vaimolleen lopulta syntynyt lapsi oli poika, jolle he antoivat nimen Frank.

Kaksikymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1952 Bill sai sähkeen Helsingistä, missä olympialaiset sinä vuonna pidettiin.

Sähkeessä luki: ”Isä, minä voitin. Tuon kotiin kultamitalin, jonka menetit odottaessasi syntymistäni.” Frank oli juuri voittanut mitalin Yhdysvalloille melonnassa, josta hänen isänsä oli unelmoinut, muttei ei koskaan ollut voittanut.

Nava Sarathi 2005 heinäkuu