Pöytäliina - tositarina

Kasvattajille » Pöytäliina - tositarina

Pöytäliina – tositarina

Juuri nimitetty upouusi pastori Rob Reid ja hänen vaimonsa olivat saapuneet innoissaan lokakuun alussa uuteen virkaansa avatakseen uudelleen erään kirkon New Yorkin esikaupunkialueelle. Kun he näkivät kirkkonsa, se oli hyvin ränsistynyt ja tarvitsi paljon työtä. He asettivat tavoitteekseen saada kaiken valmiiksi ajoissa ensimmäistä jumalanpalvelustaan varten jouluaattona.

He työskentelivät ahkerasti, korjasivat kirkonpenkkejä, rappasivat seiniä, maalasivat jne. ja 18. joulukuuta he olivat aikataulusta edellä ja melkein valmiit. 19. joulukuuta alueella sattui hirveä myrsky ja rankka kaatosade ja se kesti kaksi päivää.

Pastori meni kirkkoon 21. joulukuuta. Hän masentui nähdessään, että katto oli vuotanut ja sadevesi pudottanut suurelta alalta rappauksen pääkuorin etuseinästä juuri saarnastuolin takaa alkaen päänkorkeudelta. Pastori siivosi sotkun lattialta tietämättä, mitä muuta voisi tehdä kuin lykätä jouluaaton jumalanpalvelusta ja niin hän lähti kotiin. Matkalla hän huomasi, että paikallisessa liikekeskuksessa oli kirpputorin kaltainen alennusmyynti hyväntekeväisyyden hyväksi ja hän pysähtyi.

Eräs myytävistä tavaroista oli kaunis käsintehty kermanvalkoinen virkattu pöytäliina, se oli erinomaista työtä, hienot värit ja sen keskelle oli kirjailtu risti. Se oli juuri sopivankokoinen peittämään etuseinässä olevan vahingoittuneen kohdan. Hän osti sen ja suuntasi takaisin kirkolle. Tuolloin oli alkanut sataa lunta. Vanha nainen juoksi vastakkaisesta suunnasta yrittäen ehtiä bussiin. Hän jäi siitä. Pastori kutsui hänet lämpimään kirkkoon odottamaan seuraavaa bussia 45 minuutin kuluttua. Nainen istui penkillä eikä kiinnittänyt mitään huomiota pastoriin, tämän hakiessa tikkaat, kannattimet jne. pannakseen pöytäliinan seinävaatteeksi. Pastori pystyi tuskin uskomaan, kuinka kauniilta se näytti ja se peitti kokonaan ongelmakohdan.

Sitten hän huomasi naisen kävelevän alas keskikäytävää. Tämän kasvot olivat lakananvalkeat. ”Pastori”, hän kysyi, ”mistä saitte tuon pöytäliinan?” Pastori selitti. Nainen pyysi häntä tarkastamaan alhaalta oikeasta kulmasta, oliko sinne kirjailtu nimikirjaimet ’EBG’. Ne olivat siellä. Ne olivat naisen nimikirjaimet ja hän oli tehnyt tämä pöytäliinan 35 vuotta aikaisemmin Itävallassa. Nainen pystyi tuskin uskomaan sitä, kun pastori hänelle, kuinka hän oli juuri löytänyt pöytäliinan. Nainen selitti, että ennen sotaa hän ja hänen miehensä olivat rikkaita ihmisiä Itävallassa. Kun natsit tulivat, hänen oli pakko lähteä. Hänen miehensä oli määrä seurata häntä seuraavalla viikolla. Hänet kuitenkin vangittiin, lähetettiin vankilaan eikä hän koskaan enää nähnyt miestään tai kotiaan.

Pastori tahtoi antaa pöytäliinan hänelle, mutta hän pyysi pastoria pitämään sen kirkkoa varten. Pastori halusi ehdottomasti ajaa naisen kotiin, se oli vähintä, mitä hän voisi tehdä. Nainen asui kaupungin toisella laidalla ja oli siellä vain päivän talon siivouksessa.

Kuinka ihana jumalanpalvelus heillä oli jouluaattona. Kirkko oli melkein täynnä. Musiikki ja yhteishenki olivat suurenmoiset. Palveluksen päättyessä pastori tervehti vaimonsa kanssa jokaista ovella ja monet sanoivat tulevansa uudestaan. Vanhempi mies, jonka pastori tunsi lähistöltä, istui edelleen yhdellä penkillä ja tuijotti ja pastori ihmetteli, miksei hän lähtenyt. Mies kysyi häneltä, mistä hän oli saanut pöytäliinan etuseinälle, koska se oli samanlainen kuin hänen vaimonsa oli tehnyt vuosia sitten, kun he asuivat Itävallassa ennen sotaa ja kuinka voi olla kaksi niin samanlaista pöytäliinaa? Hän kertoi pastorille, kuinka natsit tulivat, kuinka he pakottivat hänen vaimonsa pakenemaan turvallisuutensa vuoksi ja hänen oli määrä seurata tätä, mutta hänet pidätettiin ja pantiin vankilaan. Hän ei koskaan uudelleen nähnyt tätä tai kotiaan kuluneiden 35 vuoden aikana.

Pastori kysyi, jos hän saisi viedä hänet pienelle ajelulle. He ajoivat State Islandiin samaan taloon, jonne pastori oli vienyt naisen kolme päivää aikaisemmin. Hän auttoi miestä kiipeämään portaat kolmanteen kerrokseen naisen asuntoon, koputti ovelle ja näki suurimman Joulujuhlan mitä hän ikinä kuvitella saattoi. Kertonut pastori Rob Reid, joka sanoo, että Jumala toimii arvoituksellisella tavalla.

Lähde: Heart to Heart nro 2/2005