Lounaalla Jumalan kanssa

Kasvattajille » Lounaalla Jumalan kanssa

Lounaalla Jumalan kanssa

Olipa kerran pieni poika, joka tahtoi tavata Jumalan. Hän tiesi, että Jumalan luokse oli pitkä matka, niinpä hän pakkasi matkalaukkuunsa kakkuja ja useita mehupurkkeja ja lähti matkaan. Kun hän oli kävellyt noin kolme korttelia, hän näki vanhahkon naisen. Tämä istui puistonpenkillä katsellen kyyhkysiä. Poika istuutui hänen viereensä ja avasi laukkunsa. Hän oli juuri juomaisillaan, kun hän pani merkille, että rouva näytti nälkäiseltä ja niin hän tarjosi tälle muffinin.

Tämä otti sen kiitollisena vastaan ja hymyili hänelle. Hänen hymynsä oli niin ihana, että poika tahtoi nähdä sen uudestaan, niinpä hän tarjosi naiselle myös juotavaa. Taas tämä hymyili hänelle. Poika oli mielissään! He istuivat siinä koko iltapäivän sanomatta sanaakaan syöden ja hymyillen. Kun alkoi hämärtää, poika tajusi, kuinka uninen hän oli ja tahtoi mennä kotiin. Hän nousi lähteäkseen, mutta otettuaan vain muutaman askeleen, hän kääntyi ympäri ja juoksi takaisin vanhan naisen luo ja halasi tätä koko sydämestään. Tämä hymyili hänelle aina vain enemmän.

Kun poika saapui kotiinsa, äiti hämmästyi hänen iloisesta ilmeestään. Hän kysyi: ”Mikä on tehnyt sinut niin onnelliseksi tänään?” Poika vastasi: ”Olin lounaalla Jumalan kanssa”. Ennen kuin hänen äitinsä ehti vastata, hän lisäsi: ”Tiedätkö mitä? Hänellä on maailman kaunein hymy.”

Samaan aikaan myös vanha nainen ilosta säteillen palasi kotiinsa. Hänen poikansa oli ihmeissään äitinsä kasvoista kuvastuvan rauhan vuoksi. Hän kysyi: ”Mikä on saanut sinut niin onnelliseksi tänään?” Tämä vastasi: ”Söin puistossa muffineja Jumalan kanssa.” Ja ennen kuin hänen poikansa ehti sanoa mitään, hän lisäsi: ”Tiedätkö, hän on paljon nuorempi kuin oletin”.

Aliarvoimme liian usein hymyn, ystävällisen sanan, kuuntelemisen, kohteliaan huomautuksen tai pienen hyvän työn voimaa, niillä kaikilla on kykyä muuttaa elämä… Ihmiset tulevat elämäämme jostain syystä, joksikin aikaa tai elämän ajaksi… Älä pidä mitään itsestään selvänä ja ota kaikki vastaan samalla ilolla ja onnellisuudella! Hymyile, sillä hymyileminen tarttuu, maailma tarvitsee nykyisin hymyepidemiaa.

Nava Sarathi 2004 joulukuu