Rukous

Kasvattajille » Rukous

Rukous

Jeremias oli vanhempiensa ainoa poika. Hän oli kuuliainen ja käyttäytyi hyvin sekä kotona että koulussa. Hän sai osakseen vanhempiensa ja opettajiensa rakkauden lempeällä käytöksellään ja miellyttävillä tavoillaan. Vaikka Jere oli vain kymmenen vuotta, hän oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä hänen vanhempansa tekivät. Hänen isänsä oli pienyrittäjä ja hänet tunnettiin rehtinä ja tasapuolisena ihmisenä. Hänen äitinsä uskoi syvästi Jumalaan ja oli ystävällinen ja avulias puutteessa olevia kohtaan. Jere rakasti vanhempiaan ja oli heistä ylpeä.

Mutta hän ihmetteli usein, miksi he antoivat niin paljon huomiota ja aikaa Jumalalle. Hän saattoi silloin tällöin jopa kysyä äidiltään: ”Äiti, miksi isän pitää mennä kirkkoon joka sunnuntai ja osallistua pyhiin seuroihin kuin tietämätön ihminen? Äiti, mitä hyötyä saat mietiskelemällä silmät kiinni joka aamu ja ilta? Miksi rukoilet ja palvot loputtomasti Jumal- äitiä joka päivä? Ettekö te kummatkaan osaa käyttää paremmin vapaa-aikaanne?” Jeren äiti vain hymyili vastaukseksi. Hän rukoili hiljaa: ”Jumal-äiti, Jere on tietämätön mutta viaton. Ole hyvä ja siunaa häntä uskolla ja hurskaudella.”

Eräänä iltana, kun Jere palasi koulusta kotiin, hänen naapurinsa kertoi järkyttävän uutisen. Hänen isänsä oli joutunut auton töytäisemäksi kadulla ja hän oli maannut tajuttomana sairaalassa aamusta alkaen. Kun Jere oli ryntäämässä sairaalaan hänen silmänsä osuivat Jumal-äidin patsaaseen, jonka hänen äitinsä oli koristellut kauniisti kukilla. Eikö hän ollutkin kuullut äitinsä usein sanovan: ”Voi, Jumal-äiti on voiman lähde. Hän on kaikkien elävien olentojen äiti. Hän on kaikkivoipa” Kädet yhteen liitettynä ja kyyneleet silmissään Jere tuli patsaan luo ja rukoili: ”Jumal-äiti, sinä tiedät, etten voi elää hetkeäkään ilman isääni. Ole kiltti ja pelasta hänet.” Kumartuessaan alas hän poimi yhden punaisen ruusun Jumaluuden jalkojen juuresta ja lähti.

Jere oli hyvin pian isänsä vuoteen vieressä. Hän oli itkemäisillään nähdessään isänsä makaavan tajuttomana, mutta kun hän katsoi äitiään, kaikki hänen pelkonsa ja ahdistuksensa katosi. Tämä istui silmät suljettuina vaipuneena mietiskelyyn ja rukoukseen. Jere näki hänen kasvoillaan rauhan ja luottamuksen pehmeän hehkun, mikä sai hänet näyttämään melkein pyhältä. Hän kuiskasi hiljaa äidilleen: ”Äiti, olen tuonut tämä ruusun Jumal-äidin jalkojen juuresta isälle.” Kun äiti avasi silmänsä, Jere pani punaisen ruusun isänsä otsalle.

Pian Jeren isä alkoi hitaasti palata tajuihinsa. Lääkärit tulivat, tutkivat hänet ja sanoivat: ”Hänellä ei ole enää vaaraa. Hän pelastuu.” Jeren ja hänen äitinsä rukouksiin oli vastattu.

Jere oppi tämän kokemuksen myötä suuren läksyn. Isä, joka palasi sairaalasta kotiin kuukauden päästä, näki pojassaan huomattavan muutoksen. Jere saattoi liittyä mietiskelemään äitinsä kanssa ja jopa auttaa tätä hartausmenoissa pyhäpäivinä. Silloin tällöin hän meni isänsä kanssa myös temppeliin. Kun koulu päättyi, hän luki helppotajuisia kirjoja pyhien miesten elämistä kuten Swami Vivekanandasta, Kristuksesta ja Gautama Buddhasta jne.. Jere oli nyt oivaltanut, että uskolla, rakkaudella Jumalaan ja rukoilemisella on parantavaa voimaa. Ne täyttävät sydämemme toivolla, voimalla ja rohkeudella. Ne ohjaavat meidät oikealle tielle ja täyttävät sydämemme rauhalla, tyytyväisyydellä ja ilolla.

Lähde: Stories for children (6-9) Sathya Sai Books and Publications