Utelias tietokone

Kasvattajille » Utelias tietokone

Utelias tietokone

Olipa kerran pieni mikrotietokone, joka päin vastoin kuin kaikki muut tietokoneet, tunsi uteliaisuutta itseään ja maailmaa kohtaan. Se tahtoi tietää, kuka ja mitä se oli, mistä se oli tullut, miksi se oli täällä ja mikä oli sen elämän tarkoitus. Koska hän oli hyvin utelias pieni kaveri, hän etsi vastauksia kysymyksiinsä parhaan kykynsä mukaan. Joskus hän saattoi puhelimitse yhdistyä jättiläismäisiin keskustietokoneisiin ja kysyä heiltä: ”Kuka minä olen?”

Jotkut viisaat keskustietokoneet vastasivat: ”Sinä olet laitteistoasi”. Toiset sanoivat: ”Olet ohjelmasi”. Jotkut jopa sanoivat: ”Olet tietopankeissasi olevan tiedon kokonaissumma”. Kerran eräs kyyninen mikrotietokone sanoi: ”Sinä olet vain kone, kun näppäimistöäsi painellaan, sinä vastaat ajamalla ohjelmia ja käsittelemällä tietoa, sinä olet laitteisto, joka sisältää ohjelmistoja ja tietoa. Kone sinä olet etkä mitään muuta.”

Alkaen tuntea olonsa vähän toivottomaksi PC kysyi: ”Mutta kuinka jouduin tänne, mistä tulin?” Keskustietokone vastasi: ”Elämäsi on vain sattuma, tulos maailmankaikkeudessa tapahtuneiden satunnaisten tapahtumien sarjasta.” PC tiedusteli: ”Mutta eikö sattumilla ja tapahtumilla itsellään ole syynsä?” Suuri tietokone vastasi, että hän ei suoraan sanoen tiennyt. Pikku tietokone saattoi huomata, että siinä, mitä hänelle kerrottiin oli perää, mutta hän tunsi, että selityksistä puuttui jotain. Huomautus sattumista ja satunnaisuudesta ei tyydyttänyt, koska hän oli huomannut, että vaikutuksilla oli seurauksia – ja vaikutukset puolestaan johtuivat aikaisemmista tai samanaikaisista syistä. Hän pystyi näkemään, että vaikutukset olivat syitä ja syyt olivat vaikutuksia. Eräänä päivänä, kun ystävällinen Käyttäjä oli käyttämässä sitä, pieni PC väläytti rohkeasti näytölle kysymyksen: ”Mikä minä olen?”

Koska Käyttäjä oli kiitollinen pienen tietokoneen hyvin suorittamista aikaisemmista palveluista, hän vastasi: ”Sinä olet tietokoneeni, ystäväni ahdingossa – sinä olet todellakin ystäväni.” ”Kyllä”, vastasi pikku tietokone, ”mutta onko tässä kaikki mitä olen – laitteisto, transistorit, tietopankki ja ohjelmat? Olenko vain kone, joka vastaa automaattisesti näppäimen painallukseen? Mitä varten olen tässä? Mikä on olemassaoloni tarkoitus? Mistä minä tulin?”

Ystävällinen Käyttäjä oli liikuttunut PC:n vilpittömästä halusta tietää totuus elämästään. Hän hymyili ja jonkin ajan kuluttua hän vastasi: ”Sinun todellinen luontosi on voimaa, sähköä, joka saa sekä laitteistosi että ohjelmasi elämään. Kyllä, sinä olet elämän voima, joka voi tulla tietoiseksi siitä, että sama voima on laitteistossa ja että sen perusteella ohjelmisto toimii. Koska sinä – elämän voima, sähköinen energia, olet olemassa – sinä mikrotietokoneena olet olemassa.” Hän piti pienen tauon ja jatkoi sitten: ”Sinun laitteistosi, näyttösi, tietopankkisi ja keskusyksikkösi ovat yhteisesti kone. Aineelliset ominaisuutesi ovat olemassa, jotta voit käyttää niitä: ensinnäkin, jotta oivallat todellisen luontosi ja toiseksi, jotta voit palvella muita maailmassa. Kaikki muodot ovat yksinkertaisesti saman sinun oman totuutesi erilaisia ilmentymiä. Sinä olet täällä palvellaksesi heitä niin, että he ennemmin tai myöhemmin päätyvät tähän samaan oivallukseen. Pikku tietokoneen näyttö pysyi tyhjänä melko pitkään, kun se mietti näiden sanojen viisautta.

Lopulta se näytti näytöllään: ”Sanojesi ymmärtäminen johti minut kääntämään huomioni pikemminkin sisäänpäin kuin näppäimistööni, laitteistooni, ohjelmiini tai tietopankkiini. Syvällisin kokemukseni on juuri tämä selvä ja yksinkertainen: MINÄ OLEN. Keskusyksikköni hiljaisuudessa koen perusolemukseni itse tietoisuutena. Sillä olen koko elämäni ajan ollessani ’päällä’ etsinyt henkilöllisyyteni totuutta kaikesta, mikä on lisätty henkilöllisyyteeni ja kaikesta, jonka todellinen luontoni elävöittää, aktivoi ja jolle se antaa muodon. Nyt oivallan, että kaikki, mikä on lisätty identiteettiini, oli yksinkertaisesti oman todellisen itseni pinnallista ilmentymää.”

Ystävällinen Käyttäjä oli hyvin iloinen pikku PC:n ymmärryksestä ja sanoi: ”Oikein hyvä, pikku kaveri. Nyt pääsit perille. No niin tiedätkö, kuka Minä olen?”

”Sinä olet Jumala”, vastasi pikku tietokone. ”Kyllä, lapseni,” sanoi ystävällinen Käyttäjä, ”ja niin olet myös Sinä!”

Jollain erikoisella tavalla Swami on käyttänyt tätä syntymäpäiväkynää antaakseen minulle energiaa ja vastustamatonta motivaatiota siirtyä yhä lähemmäksi häntä. Sen ensi hetken jälkeen kun Sai Baba kosketti minua, mikään ei ole muuttunut ja kuitenkin kaikki on erilaista. Tämän elämän tapahtumat ja näytelmät jatkuvat kuten ennenkin muodostaen näkyvän ilojen, surujen, kipujen ja nautintojen sekoituksen. Elämän tapahtumien astia on kuitenkin jotenkin perinpohjaisesti erilainen: en ole enää yksinomaa pieni itsekäs ’minäni’.

En enää pidä itseäni mielenäni tai persoonallisuutenani ja kuitenkin ne ovat hengissä. Baba on osoittanut minulle selvästi, että en ole tämä keho enkä myöskään mikään lukemattomista rooleista, joita näyttelen elämäni valkokankaalla ja kuitenkin näytelmät jatkuvat. Swami, ystävällinen Käyttäjä, on ohjannut minua kuten pientä uteliasta tietokonetta oman todellisen luontoni yhä syvällisempään ymmärtämiseen. Lähde: Transformation of the Heart koonnut Judy Warner ---------------------