Ylpeys häviää pyhimysten edessä

Kasvattajille » Ylpeys häviää pyhimysten edessä

       Ylpeys häviää pyhimysten edessä

Sheikki Farid oli nuori mies, mutta jo hengellisyyden janon vallassa. Hän tuli kuuluisan Ajmerin Khwaja Muinuddin Chistin luo Rajputanaan. Hän näki suuren opettajan nojaavan täysin kuihtunutta puuta vasten. Farid ajatteli, että oli hyvin outoa, että puu, jota vasten sellainen suuri pyhimys nojasi, oli kuollut. Niinpä hän katsoi puuta henkisellä voimallaan ja se alkoi välittömästi vihertää ja palasi henkiin.

Khwaja näki, mitä tapahtui ja mitään sanomatta loi puuhun katseen, joka välittömästi oli jälleen kuihtunut. Farid katsoi sitä uudestaan ja jälleen se heräsi eloon. Khwaja kuihdutti sen uudestaan hetken katseella. Sitten Khwaja sanoi: ”Poikani. Oletko tullut tänne oppimaan nöyryyttä tiellä kulkeaksesi ja tullaksesi vihityksi salaisuuksiin vai tulitko tänne löytääksesi vikaa luonnonlaissa? Miksi siis sotkeudut asiaan palauttamalla puun eloon? Mene Delhiin Kutubuddinin luo ja hän antaa sinulle vihkimyksen ansioidesi ja kykyjesi mukaisesti.

Farid lähti Delhiin. Tuohon aikaa Kutubuddin oli vasta nuori poika ja leikki muiden lasten kanssa. Farid katseli häntä mietteliäästi muutaman minuutin ja ajatteli itsekseen: ”Kuinka tämä tietämätön lapsi voi opettaa minulle jotain?” Mutta Kutubuddin ei ollut se lapsi, miltä hän ulkoisesti näytti. Hän tiesi välittömästi Faridin ajatukset. Hän meni lähellä olevaan majaan ja heti sieltä ulos tuli vanha mies, edesmennyt Kutub Sahib, jolla oli pitkänä liehuva valkoinen parta. Lähestyessään Faridia hän kysyi: ”Olenko nyt tarpeeksi vanha ja viisas ollakseni sinun opettajasi?”

Farid oivalsi heti, kuinka tietämätön, ylpeä ja itsekäs hän oli ollut. Hän oli häpeän vallassa. Hän rukoili polvillaan Kutubuddinilta anteeksiantoa. Asuessaan pyhimyksen luona Faridista tuli tämän opetuslapsi ja aikanaan hänestä itsestään tuli pyhimys.

Lähde: Nava Sarathi helmikuu 2004